Welcome to the Great Britain!
Rowland Trakehnersin toiminta alkoi aikoinaan elokuussa 2006, kun tallin nykyinen omistaja osti vanhan, Chris de Lermanin suvun omistaman tilan, joka oli myytävänä tilan isännän kuoltua. Tila on rakennettu vuonna 1876, eikä siis loista uutuuttaan, mutta ovat kuitenkin siistit, ehjät ja erityisen elegantit. Talli aloitti alkuun toimintansa nimellä Romulus, jossa asui puoliverisiä laidasta laitaan. Heinäkuussa 2008 talli kuitenkin lopetti toimintansa, ja jäljelle jäivät vain omistajan trakehnerinhevoset, jotka majoitettiin tutun katon alle, ja tallin nimi muutettiin Holic Trakehnersiksi. Tällä nimikkeellä ehdittiin toimia vain pieni hetki, kun nimi jo joulukuussa 2008 muuttui Rowland Trakehneriksi, tallin entisen kasvattajaliitteen ja tallin omistajattaren suvun mukaan.
Tallia on toki ajan saatossa jouduttu remontoimaan ja esimerkiksi kaikki tarhat jouduttiin aikanaan rakentamaan kokonaan uudelleen vanhojen lahottua käsiin. Nyt tämä neljän hehtaarin kokoinen tila on erikoistunut kouluratsuihin - siitä kielivät useat kymmenet koulusatulat satulahuoneessa, kentän laidalla olevat valkoiset kouluaidat sekä useat ratsuttajat, jotka ratsastavat suurella kentällä yhtäaikaiseseti hevosten kulkiessa kaula kaarella. Tämä kuva on kuin suoraan omistajattaren suurimmista unelmista!
Tallipihaan saapuessasi huomasit luultavasti hieman epäkunnossa olevan tiemme, jota reunustavat perin sekalaisessa järjestyksessä kasvavat lehtipuut. Puiden takana voit huomata useat tarhamme, jotka on ympäröity puuaidoilla. Tarhoista silmäsi löytävät toiveideni mukaan hevosia (mikäli eivät, ovat hevoset karkumatkalla). Kiinnitäpä huomiosi tarhojen pohjaan, se on nimittäin nurmea. Sadekeleillä se tuppaa olemaan hieman hankala liukkautensa vuoksi, mutta erityisesti kesäisin se on mainio pohja hevosille. Riimut ja riimunnarut jätetään, kuten varmasti huomaat, tarhojen porteille, kun hevoset viedään ulos.
Siirrytäänpä sitten tallipihaan. Kiinnität varmasti huomiota hurjan suureen aukeaan, joka on heti tulokujan jälkeen. Tätä paikkaa olemme pitäneet parkkipaikkana ja se onkin kisojen aikaan erityisen mahtava. Lisää parkkipaikkoja kisojen ajaksi meiltä löytyy tuolta ruohikolta, huomaatkin varmaan lukuisat autojen painamat jäljet. Pihaa ympäröivät hevostarhat, joista osa on tyhjänä kasvamassa, osa sisältää hevosia. Keskuspihaa ympäröivät pienet kukkapenkit, joita en suinkaan minä hoida, vaan äitini. Itse olen sellainen poropeukalo, etteivät nämä menestyisi - kasteleminenkin tuottaa ongelmia. Ne ovat kuitenkin kiva väriläiskä pihassamme.
Siirrytäänpä sitten tallitiloihimme. Älä turhaan yritä laskea tätä suurta karsinoiden määrää - voin suoraan kertoa sinulle, että niitä on yhteensä 72, joista kaksi tosin varsomiskarsinoina. Vilkaistessasi karsinaan voit huomata, että kooltaan karsinat ovat 4x4m luokkaa. Karsinoiden kuivikkeena käytämme purua, kuten varmaan huomasitkin. Se valottaa talliamme huomattavan paljon, kun muuten täällä on melko pimeää 1876-luvun tyylin mukaan.
Ai että täällä on kova vilinä? Kyllä, meiltä löytyy useita ratsuttajia monille hevosillemme. Tämän vuoksi vilinä on kova erityisesti näin päiväaikaan. Seurataanpa tästä Marya, joka onkin juuri lähdössä kentälle Niken kanssa, niin esittelen sinulle samalla ratsastustilamme. Suurelle kentällemme on tästä tallilta matkaa muutama kymmentä metriä, sinne pääsemme tätä tarhojen välissä kulkevaa polkua pitkin. Näin, tuollahan se jo näkyykin. Kuten huomaat, kenttä on kooltaan suuri lähinnä siksi, jotta siinä mahtuvat useat ratsastajat ratsastamaan yhtä aikaa ja jotta kilpailuissakin saamme kentälle kätevästi kouluaidat ja tilaa jää silti vielä reippaasti verryttelyäkin varten. Täälläpä onkin nyt paljon väkeä ratsastamassa.
Mutta siirrytäänpä sitten tutustumaan maneesiimme, joka valmistui tammikuussa 2007. Sen näetkin tuossa vieressä. Maneesia emme kamalasti ole käyttäneet suht lämpimän ilmaston ansiosta, mutta toki sitäkin sateella ja kylmällä ilmalla käytetään ahkerasti. Peilit olivat ihan ehdoton juttu, kuten varmasti huomaat. Niitä on aseteltu vähän sinne sun tänne, pääasiassa pitkien sivujen päähän.
Maastoihin en sinua kehtaa lähteä juoksuttamaan, mutta voin kuitenkin kertoa, että pihapiiristämme lähtee useita maastoja ympärillämme siintävään metsään. Laukkapeltoja, mäkiä, uittopaikkaa - niitä löytyy. Maastoreittien alut näkyvät tuolla kentän takana, missä varmasti näet pienen polun, sekä pihastamme, josta lähdetään vain vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin nyt tulimme.
Oikein mukavaa, kun jaksoit roikkua perässäni koko reissun ajan! Toivon todella, että kuvasi tiloistamme on nyt kirkkaampi ja että innostut vierailemaan tilallamme useamminkin vaikka ratsastus- tai kilpailumielessä. Kas, Heidi onkin laittanut minulle jo ratsun valmiiksi kuntoon, joten taidan hipsiä tästä kenttää kohti nauttimaan kouluratsastuksen taianomaisesta tunnelmasta. Nähdään!
